Pitkästä aikaa

minäkin kirjoitan taas.
Elämässäni on tällä hetkellä suuria myllerryksiä tunnetasolla menossa, olen oppimassa jotain todella oleellista rakkauden osalta. Tunnetasolla olen oikeassa vuoristoradassa. Ehkä vihdoin olen oppinut oikeasti jotain.

Ho´oponopono

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Anna minulle anteeksi.
Kiitos.

Ho´ponopono on muinainen Hawaijilainen menetelmä. Yksinkertaisuudessaan siinä toistetaan yllä olevia lauseita. En vielä tiedä miten tuo toimii, mutta pitää kokeilla.

Voisikohan tässä olla

ymmärrys tai oppiminen tilanteen hyväksymisestä.
Olin lähdössä eilen kauppaan autolla. Kuinka ollakaan, auto ei käynnistynytkään. Ensimmäinen ajatus oli argh, ei nyt...miksi nyt. Autoni tekee sitä joskus, ei käynnisty ja varsinkin talvella. Kun olin koittanut käynnistämistä useita kertoja, kävin välillä kaupassakin, ajattelin että nyt auto ei käynnisty ollenkaan. Jaa. Siispä piti miettiä muita vaihtoehtoja oman auton kanssa liikkumiselle.


Olen tottunut siihen, että on auto ja sillä pääsee kätevästi, jos tarvitsee johonkin lähteä. Siksi jos auto ei käynnistykään, tulee ensimmäiseksi pieni paniikki. Jälkeenpäin kuitenkin tajusin, kun olin hyväksynyt tilanteen, rauhoittunut ja tadaa! Niin se auto taas käynnistyikin.

On mukavaa oivaltaa asioita ihan arkipäivässä, arjen ihmeitä.
<3

Paljon kysymyksiä

Sielunkumppanuus...mitä se oikeastaan on? Usein puhutaan että sielunkumppanuus on romanttista, mutta voiko se olla myös ystävyyttä, tai sukulaisuussuhde? Mutta mistä tunnistaa sen romattisen sielunkumppanin? Entä kun puhutaan kaksoisliekistä, kaksoisliekkisuhteesta, mitä se on? Miten se eroaa sielunkumppanuudesta?

Paljon kysymyksiä.

Uusi alku

Tämä biisi herättää minussa tunteita. Näen tässä biisissä uuden alun. Paras kohta ehdottomasti:
                                          Never mind, I'll find someone like you
                                            I wish nothing but the best for you too

Niin se meneekin. <3

Ja kuinka upea ääninen laulaja. 

Adele
Someone Like You

Kun pitäisi

Kun pitäisi tehdä sitä ja tätä...tuttu tunne. Miksi pitäisi? Siinäpä hyvä kysymys. Minulla on jotain tehtäviä, asioita, joita minun joskus pitää tehdä. Mutta olen onneksi pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että ei ole pakko jos ei tahdo. Ei ole pitäisi. Minä saan tehdä asioita jos haluan.  Kukaan ei voi meitä, minua pakottaa, vain minä itse. Jos minusta kumpuaa sellainen tunne, että nyt minun pitää tehdä tämä, pysähdyn miettimään miksi näin.

Sama juttu on puhtaassa, ehdottomassa rakkaudessa. Siinä ei ole sanaa pitäisi. Kaikki tapahtuu halusta rakastaa. <3

Haluan jakaa

tämän. Tykkään tästä  paljon <3

Kulje rinnallani

"Don't walk behind me, I may not lead.
Don't walk in front of me, I may not follow.
Just walk beside me and be my friend."

-Albert Camus-

Hienosti tiivistetty oivallus. Jokainen meistä on vastuussa omista näkemyksistämme tai uskomuksistamme. Toisen oikea voi olla toiselle väärä. Ja toisen väärä voi olla toiselle oikea. Kun olemme, ajattelemme ja teemme sitä mitä olemme, silloin voimme kulkea rinnakkain ja saada näkökulmaa omaan ajatteluumme ja toimintaamme.

Antamalla rakkautta...

...myös saa rakkautta. On ihanaa rakastaa, oli kohde sitten mikä tahansa.

Kiitollisuudesta

Luin eräästä lehdestä kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä. Siinä kehoitettiin vähintään joka toinen päivä kirjaamaan ylös asioita, joista on kiitollinen. Kun näkee ympärillään hyviä asioita, nämä asiat lisääntyvät elämässä.

Kiitollinen voi olla vaikka joka päivä. Se ei katso aikaa tai paikkaa. Ja siitä minä olen kiitollinen.

Enkeleiden kanssa

Olin tässä taannoin intuitiivisessa energiahoidossa, jossa minulle kanavoitiin omia suojelusenkeleitä. Se teki minuun suuren vaikutuksen, tunsin voimakkaasti enkeleiden läsnäolon ja sen rakkauden mitä heistä huokui. Olen aikaisemminkin ollut erilaisissa energiahoidoissa ja tuntenut energioita. Tämä vain teki nyt jollain lailla minuun vaikutuksen.

Uskon ehdottomaan rakkauden voimaan, uskon että se on kaiken alku ja juuri. Siitä me lähdemme ja sinne me palaamme.

Jatketaan harjoituksia.

Rakkaudella Koo

Hetkessä oleminen

Joskus unohtaa kuinka tärkeää on elää hetkessä. Elämä on nyt, eikä sitten joskus. Olemalla ja hyväksymällä avaat ovia ja samalla päästät irti vastustelusta. Silloin olet avoimena rakkaudelle, elämälle.

Rakkaudella, Koo

Sanoja ja ajatuksia

Sanoilla ja ajatuksilla on voimaa,  monet sen jo tietävätkin. Tällä hetkellä haluan tuoda esille Masaru Emoton, joka on on havainnut saman asian veden kanssa. Olen aikaisemminkin tutustunut Masaru Emoton tuotantoon ja nyt minulla on lainassa hänen kirjoittamansa kirja Veden Salainen Elämä (alkuperäisteos Mizu Wa Kotae Wo Shitteiru 2). Vaikka tiedostankin ajattelun ja sanojen voiman, kuvat veden kiteistä vielä vahvistavat uskoani.

Lainaus kirjasta:
" Kun vedelle näytetään tieynlaisia ihmismielen ilmauksia - esimerkiksi "Olet sievä", "Olet kaunis", "Rakkaus ja kiitollisuus" - silloin veden jäädyttämisen jälkeen syntyy kauniita kuvia. Mitä tämä todellisuudessa kertoo meille? Sydämiimme kätkeytyvillä ajatuksilla on voimakas vaikutus kaikkeen elolliseen ja ne luovat huomisen maailman. Ihmisen sielussa asuu ihmeitä tekevä voima. Kuulemme kaiken aikaa, että tekomme ovat tulosta ajatuksistamme ja tämä periaate näkyy todella siinä, kuinka vesi muodostaa kiteitä perustuen siihen mitä sille näytetään."

Niin. Kun katsot peiliin, sano itsellesi minä rakastan sinua. Se saa ihmeitä aikaan <3

Roxette: Speak To Me

Speak to me with tenderness, speak to me with gracefulness, speak to me with happiness and love...

Rakkaudella, Koo

Oivalluksia

Tänään oivalsin, että lähtemällä saan rakkautta. Oivalsin, että sanomalla ei, saan rakkautta. Olemalla se kuka olen, saan rakkautta. Koska olen se kuka olen.

Virallista

Nyt blogini nimi on sitten virallisesti Rakkaudella.

Rakkaus

Rakkaus on.
Rakkaus on ehdontonta.
Rakkaus on pyyteetöntä
Rakkaus on energiaa.
Rakkaus antaa.
Rakkaus hyväksyy.
Rakkaus parantaa.
Rakkaus on.

Rakkaudella, K

No niin

Nyt sitten olen päättänyt blogini virallisesta nimestä. Se on Rakkaudella. Julkaistaan pian.

Metsässä kannattaa käydä

Minä pidän metsästä, sen rauhallisuudesta ja energiasta. Metsä antaa minulle voimaa. Ja varsinkin tällä hetkellä, kun tuntuu kuin olisi oman henkisen kehittymisenä pikaväylällä. Se hämmentää minua. Energioita tulee ja menee, mieliala vaihtelee.

Elämäni on muuttumassa, tunnen sen. Mielenkiinnolla odotan mitä se tuo mukanaan.

Kun rakastaa itseään

rakastaa myös toisia. Niin klisee, mutta niin totta. <3

Ristiriitaista

Tuntuu että kohtaan omia pelkoja ja mörköjä kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä käyn läpi ehkä suurinta kohtaamista itseni ja mörköjeni kanssa.

Olen ollut erittäin hyvä pakenemaan, mutta en halua enää paeta. Minun on kohdattava itseni, jos haluan päästä elämässäni eteenpäin. 

Olen kuvitellut, että minun on kohdattava pelkoni yksin ja selvitettävä ne itsekseni. Niinhän tavallaan onkin, kukaan toinen ei voi tuntea tunteitani, eikä kokea ajatuksiani. Mutta minun ei tarvitse olla niiden kanssa yksin ja olen siitä kiitollinen.

Minulla on vain kovin ristiriitaisia tunteita itselläni, vaikka olenkin kiitollinen. Ehkä se on egoni, joka laittaa vastaan. Ehkä se on pelko, joka kuiskii korvaan. En tiedä. Olen kuitenkin luonut itselleni nämä tilanteet. Minun on aika kohdata itseni ja ne pelot joita kannan mukanani. Aika näyttää mihin suuntaan tieni vie.

Tämä biisi minulle tuli mieleen nyt.

Example: Changed The Way You Kiss Me

Olen ihan

hämmentynyt kaikesta. En enää oikeastaan tiedä mistään mitään. Ehkä minä vain pohdin liikaa. 

Etsin tänään

rakkautta vaatekaupasta, mutta aika hintsanlaisesti löytyi. Tajusin vaan, että turhaan sitä rakkautta etsin uusilla vaatteilla, jos rakkautta ei sisältä löydy.

Yksinkertaista

Loppujen lopuksi asiat ovat yksinkertaisia. Joskus vain tekee asioista monimutkaisia. Keep it simple!

Ulkoisesti ja sisäisesti

Onni tulee sisältä, mutta voiko sitä ulkoisesti avittaa? Olen miettinyt sijoittamista omaan ulkoiseen olemukseen. Tällä tarkoitan pukeutumista ja fyysistä olemusta. Sen tarkoituksena olisi itsetunnon kohottaminen ja buustaaminen.

Olin ilmaisessa kasvohoitokonsultaatiossa. Olen jonkin aikaa miettinyt, että  panostaisin kunnolla kasvojeni ihon hoitoon. Minulla on muutamia itseäni häiritseviä tekijöitä kasvoissa, joista haluaisin päästä eroon. Ja aika paketti siitä tulisikin, olisi monenmoista hoitoa. En epäile hoitojen tehokkuutta, mutta silti aloin epäillä. Olisinko onnelisempi ja huomaisinko silti kaikki virheeni? Ja olisiko sillä vaikutusta sisäisesti?

Vaatteiden kanssa on vähän sama juttu, että aluksi ne tuntuu mukavalta. Mutta kun niihin kyllästyy menettävät nekin hohtonsa. Ne eivät siis kanna kovin pitkälle. Mutta kun on kivat vaatteet päällä, kyllä siinä mielikin piristyy. Jos pidät siitä mitä näet, vaikuttaa se ehdottomasti sisäisestikin.

En kannata mitään hurjaa shoppaillu ja ns. vaatteilla snobbailua. En myöskään usko, että vaikka kuinka muokkaisit ulkoisesti itseäsi, olisit sen onnellisempi, jos et ole sitä sisältä. Onnellinen ihminen näyttää hyvältä vaikka missä. Ja aito onnellisuus näkyy myös ulospäin. Se on sitä sisäistä hehkua.

En vielä ole päättänyt mitä teen, jatkan pohtimista. Mutta kuitenkin näen että ulkoinen vaikuttaa myös sisäiseen...ehkäpä sieltä sisältä tulee kimmoke siihen ulkoiseen.

Mä rakastan

vaatteita. Se tuli todettua eilen, kun olin Vintage vaatteita katselemassa. Aah, mitä ihanuuksia. Ja muutkin vaatteet ovat. =)

Sinä ja minä

Sinä

Sinä haluat elää rakkaudessa. Sinä etsit tai ehkä oletkin jo löytänyt vapaan elämän. Sinä ymmärrät että luot oman ympäristösi ja että ajatuksesi muokkaavat elämääsi. Sinä olet ystävällinen ja avoin. Sinusta huokuu sisäistä lämpöä. Sinä haluat tehdä maailmasta paremman paikan, kun ensin ymmärrät tehdä maailmasta parhaan paikan juuri sinulle. Sinä haluat nähdä maailmaa. Sinä haluat myös välillä rauhoittua ja nauttia vain olemisesta. Sinä kunnioitat toisten tapaa olla ja elää, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset kuin omasi. Sinä haluat antaa rakkautta. Sinä ymmärrät, että olet pohjimmiltasi rakkaus. Sinä haluat pitää huolta itsestäsi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sinä haluat sitoutua parisuhteeseen minun kanssani, sekä  kasvaa siinä henkisesti. Minä olen sinun peilisi.

Are you lonesome tonight?

Hiljaisuus ja omat ajatukset, mihin ne vievät? Ajoittain tunnen yksinäisyyttä, se on kuin peikko joka hiipii luokseni ja kuiskii ajatuksia. Kun pitää elämän kiireisenä, yksinäisyys unohtuu. Mutta entä sitten kun pysähtyy. Mitä jos antaisinkin yksinäisyyden tulla? Tässä lauantaina tajusin, että mitä jos tuntisin yksinäisyyden koko sen kirjossaan, antaisin sille luvan ja katsoisin sitä suoraan silmiin. Mitä se tekisi?

Se katosi. En enää vastustellut sitä, vaan annoin luvan tulla ja mennä. Sitten se vaan katosi. En väitä, että enää tuntisin yksinäisyyttä, mutta kun hyväksyy ja tuntee, pääsee tunneastoikolla ylöspäin ja värähtelee lähempänä iloa ja rakkautta.

En voi liimata naamaani hymytarraa ja väittää että olisin iloinen, jos en sitä aidosti ole. Mutta kun hyväksyn ja tunnistan sen hetkisen tilanteen, opin rakastamaan hetkeä. Koska rakkaus on nyt ja aina.

Äiti

Mietin haluanko kirjoittaa nyt tästä aiheesta, mutta kun se on mielessä pyörinyt niin laitetaan sitten asiat kirjoittaen.

Lueskelin tuossa muutama päivä sitten blogilistaa ja huomioni kiinnittyi Syopä nimiseen blogiin. Siinä kerrotaan vaimon näkulmasta miehen sairastumisesta syöpään, ja siitä kuinka tämä pikkuhiljaa kuihtuu pois. Kävin lukemassa sen ja itkin lopussa vuolaasti. Joskus sitä itkee suuria kyyneleitä ja nyt minä itkin.

Siitä on melkein kaksi vuotta kun äitini kuoli syöpään. Minulla on sisimmässäni syvä ymmärrys siitä, miksi kävi niinkuin kävi. Kaikki meni niinkuin pitikin. Mutta en osaa vielä tuntea kiitollisuutta kaikista tapahtumista. Äidin tapauksessa kaikki alkoi vuotta aikaisemmin, mutta syöpä diagnoisoitiin helmi-maaliskuussa 2009. Puolen vuoden päästä siitä hän nukkui pois. Viimeisen puolitoista kuukautta hän vietti sairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hänen kuntonsa heikkeni pikkuhiljaa ja meistä jokainen, jotka asiasta tiesivät saivat valmistautua äitini poismenoon rauhassa. Siitä olen kiitollinen. Sain aikaa miettiä ja tottua ajatukseen että äitiä ei enää ole. Myös äitini teki valmisteluja, ja vaikka en osaa ollenkaan kuvitella mitä tunteita hän koko sairastumisensa aikana kävi läpi, hän kuitenkin oli valmis lähtemään. 

Vaikka äitiä ei siinä muodossa, missä minä hänet opin tuntemaan, enää olekaan, tiedän että hänen sielunsa on. Tämä sielu täytti yhden tehtävänsä äitinäni. Äitini oli minulle tärkeä ja meillä oli hyvinkin läheiset välit. Hän oli minun kovin koettelijani ja kasvattajani. Meidän suhteemme oli välillä hyvinkin räiskyvä ja laitoin hänet välillä kovalle koetukselle. Myös äitini osasi koetella minua. Olen oppinut kokemuksistamme paljon ja olen kiitollinen äidilleni hänen rakkaudestaan. Vasta nyt olen tajunnut sen, että äitini todella rakasti minua.

Jos ajatuksesi ovat menneessä alat värähdellä ajatustesi mukaan. Tässä tapauksessa minulla on noussut pintaan niitä tunteita mitä tuona aikana kävin läpi. Kävin tunteita laidasta laitaan, välillä vihasin, välillä rakastin, välillä pelkäsin ja välillä surin. Suru on ollut minulle tunteista helpoin. Pidän surua myös kauniina tunteena, se on rauhallista ja hiljaista siihen on helppo päästä kiinni. Suru tulee ja se menee, osaan päästä siitä irti. Muiden tunteiden kanssa ei ole niin helppoa, varsinkin vihan ja pelon. Siksi tuo blogi minulle tunteet varmasti pintaan nostikin. Vaikka olen omasta mielestäni päässyt asian yli, on minussa jotain tunteita vielä mitä en ole käsitellyt kokonaan. Enkä vielä osaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä sain kokea...ja tämä on se pointti mitä tässäkin yritän kertoa. Kun tunnen iloa ja kiitollisuutta, ei enää silloin ole tilaa surulle, vihalle ja pelolle.

Vielä lopuksi.
Yksi äidin huolista oli minun pärjäämiseni kun hän on poissa.Olen useasti laulanut tätä äidilleni."Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen"

Olkaa hyvä, Haloo Helsinki.

Anna vaan mennä!

Tuo oli kehoitus itselleni. Olen pidättyväistä tyyppiä ja olen tajunnut, että pitäisi vaan antaa mennä. Päästää tunteet valloilleen ja antaa sitten niiden mennä. Hypätä siihen elämän virtaan ja luottaa. Antautua, niinkuin eräs ystäväni facebookissa kirjoitti. 

Siispä Fire!

Rakkauden aarteet

Tänään on olen laittanut taas energioita liikkeelle ja raivasin kitjahyllyn laatikoita. Olen jo aiemmin postannut turhasta tavarasta, roinasta ja haluan jatkaa sitä aihetta, koska se on itselle niin ajankohtainen.

Kaikki tämä tavaran raivaus alkoi minun omasta pikku asunnostani. Sitten tuli aika muuttaa takaisin lapsuuden kotiini. Ja samalla vähän haastavampiin ympyröihin raivaamisen suhteen. Ja sitä onkin sitten piisannut. Tämä on minulle hyvin henkinen prosessi ja pienetkin asiat voivat tuntua heti.

Tänään löyti muutama aarre ja haluankin jakaa sen tässä. Minulla oli lapsuudessa sellainen itsetehty joulukalenteri. Kalenteri oli kankainen ja siihen oli ommeltu taskuja. Muistan tehneeni sitä äitini kanssa. Kalenteri taisi olla käytössä pari vuotta ja aina se oli yhtä jännittävää aamulla kurkistaa mitä kalenterista löytyi. Minulle on kokonaan jäänyt unholaan yhtenä vuonna äitini kirjoittamat laput, joita hän jokaiseen luukkuun oli kaiken muun lisäksi laittanut. Ja tänään ne löysin. Luin ne kaikki ja halusin pitää itselläni muutaman, omasta mielestäni parhaimman. Vaikka en tuntenut lapuista rakkauden energiaa, olen saanut taas yhden todistuksen siitä kuinka äitini on minua rakastanut. Vaikka hän ei enää fyysisesti olekaan tässä ajassa, hänen rakkautensa ei katoa minnekään. Ja olen kiitollinen siitä.

"Nyt on K:lla riemu, ilo suuri, kun on lunta satanut ja pihalla lumimetsä suuri."

Kun pelko ohjaa

Joskus sitä tekee valintoja pelon kautta. Minä tein eilen niin, eikä se ollut hyvä juttu. Sitä ei pelon kautta tehtyjen valintojensa kautta välttämättä saa aikaan kuin pahaa mieltä. Rakkaus kuitenkin voitti minussa, jokin minussa käänsi asian rakkauden puolelle. Vaikka jouduin tuottamaan pettymyksen toiselle, tein kuitenkin oman tuntemukseni mukaan. Silloin kun kuntelee itseään, se on myös toiselle hyväksi.
<3

Sitä saa mitä tilaa

Niinkuin hyvässä ravintolassa ainakin.
Viitaten tuohon edelliseen päivitykseen, niin joskus on vaikea virittäytyä samalle taajudelle tunteen ja ajatusten tasolla. Aina ei ymmärrä niitä asioita, mitä elämässä ilmenee. Ai tällaistako mä tilasin...okei  =)

Omassa elämässäni olen ihmetellyt sitä häkkiä, jonka olen rakentanut. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet elää elämää jota haluan. Mutta oikeastaan, tiedänkö mitä elämältä haluan? Vai ohjaako minua pelko. Pelko siitä, että olen erillinen kaikesta, että olen yksin.  

Tunne siitä että on yksin, on vain harhaa. Emme ole koskaan yksin.

Joskus ei vaan ymmärrä...

...sitä mitä luo. Ne ajatukset, ne ajatukset. No aina voi kivuta ylöspäin.

Roina

Tai tavarat, tai esineet tai millä nimellä sitä sitten ikinä haluaakin kutsua. Olen alkanut siivota elämääni. Välillä tuntuu että se on yhtä sekamelskaa. Ja niin on ympäristökin. Mutta ympäristö on sitä mitä sinä olet sisältäkin. Niinhän se.


Tässä taannoin joku linkkitti facebookseinälle mielenkiintoisen artikkelin Tiede- lehden verkkosivuilta Rakastetun ei tarvitse turvata rahaan. Artikkelissa viitataan rahaan, mutta lopussa on osuvasti sanottu "Tutkijat uskovat, että tulokset auttavat ymmärtämään, miksi ihmiset saattavat pitää niin tiukasti kiinni hyödyttömistäkin tavaroista". Ja tämä on se pointti, mikä pätee omassakin elämässäni. Kun olen läpikäynyt tavaroita, läpikäyn samalla elämääni. Kun luovun jostain tavarasta, päästän samalla energiaa kiertämään.

Pitämällä jostain vanhasta ja hyödyttömästä tavarasti kiinni, pidän myös kiinni pelosta. Luopumalla siitä päästän elämääni rakkautta. Minä saan kaikkea sitä mitä minä tarvitsen. Se on astumista rakkauteen.

Olen huomannut kuinka se vaikuttaa. Muutosten ei tarvitse olla suuria, kun energia lähtee liikkeelle, rakkaudella.

Möykky

Joskus vain tuntuu joku käsittämötön möykky tai paino rinnassa. Se on jokin tunne, mutta siitä ei saa kiinni. Se tulee ja menee, ja se tulee uudestaan. Mikä se on?

Olen viime aikoina kuunnellut hyvin vähän radiota ja katsellut telkkaria. Jotenkin tuntuu että ne vain sekoittavat ajatukset.  Haluan päästä tunteeseen kiinni. Jossain joku on sanonut että vastaus löytyy hiljaisuudesta. Omassa elämässäni se tarkoittaa turhan taustahälyn karsimista  Joskus musiikki voi auttaa. Tämän kappaaleen avulla  minä pääsin yhteyteen tunteen kanssa.

Rakkaus on nyt.

Tajusin tässä vähän aikaa sitten, että olen tiedostamattani kieltänyt itseltäni rakkauden. En ole antanut rakkauden astua elämääni. Minut havahdutti eräs teksti. Minun on opeteltava hyväksymään itseni, koska rakkaus on voima, joka saa aikaan muutoksia. Olen siis armollinen itselleni ja hyväksyn sen keskeneräisyyden tunteen jota koen. Rakkauden aika on aina, se ei vaadi täydellisiä olosuhteita. Rakkaus ei ole sitten kun.

Mutta havaitsen tässä myös ristiriitaa tai jonkinlaisen aukon. Jos en tunne rakkautta juuri siksi että tunnen olevani keskeneräinen, en voi yhtäkkiä hypätä rakkauteen pelkästään tiedon avulla. Se pitää tuntea. Miten siis rakastaa itseään tuntien, että on keskeneräinen?

Olen lukenut erinäisiä elämänopas kirjoja ja tällä hetkellä minulle voimakkaimmin vaikuttava kirja on Esther ja Jerry Hicksin kirja Pyydä Niin Saat. Ne kirjat joita olen lukenut, kertovat kaikki melkeinpä samasta asiasta, mutta hieman eritavalla. Sinä luot ja olet sitä mitä ajattelet. Ensin on ajatus, sitten tulee tunne ja sen jälkeen se ilmenee fyysisessä maailmassa. Mutta ajatuksen ja tunteen täytyy kohdata. Tunne ja ajatus kulkevat siis käsikädessä.

Tunnemme tunteita laidasta laitaan, ääripäinä pelko ja rakkaus. Pelosta et voi suoraan hypätä rakkauteen vaan kohoaminen tunnetasolla tapahtuu asteittain. Siksi on tärkeää tunnistaa tunteensa, jotta voi kohdistaa ajatuksensa niihin ja kivuta ylöspäin. Värähtelemme sitä mitä tunnemme, olemme kuin antenneja universumissa.

Olen havainnut mitä tunnen, kohdistan ajatukseni siihen. Saan tunteen helpottamaan ja pääsen ylöspäin. Nostan värähtelyäni. Olen lähempänä rakkautta. Nyt.

Muutamina päivinä tässä minuun on vaikuttanut tämä biisi. Take That ja The Flood. Tässä sanat ja musiikki vaikuttaa. Jotain mahtavuutta tässä on, tunnen iloa ja vapautta! Olen kuin lintu joka on lähdössä lentoon! Videosta välittyy ilo!

Alku

Nyt se alkaa, tarinoita rakkaudesta. Tämä on tarina omasta kehityksestäni. Minulla on jo jonkin aikaa ollut halu kirjoittaa ja toivon että voin ajatuksillani ja esimerkilläni insipiroida myös muita astumaan rakkauden tielle.Saatan kirjoitusten lisänä linkittää musiikkia kertomaan tunteistani ja fiiliksistäni. Joskus joku kappale saa minussa liikkeelle energioita ja haluan jakaa ne. Se voi olla kappaleen musiikki, sanat tai kokonaisuus, joskus kappaleen esittäjä herättää tunteita. En välitä kuka kappaleen on tehnyt ja mihin tarkoitukseen, se voi olla tusinatavaraa tai ei-kaupallinen. Kun se herättää tunteita, liikuttaa energiaa, se on mainintansa ansainnut.