Rakkauden aarteet

Tänään on olen laittanut taas energioita liikkeelle ja raivasin kitjahyllyn laatikoita. Olen jo aiemmin postannut turhasta tavarasta, roinasta ja haluan jatkaa sitä aihetta, koska se on itselle niin ajankohtainen.

Kaikki tämä tavaran raivaus alkoi minun omasta pikku asunnostani. Sitten tuli aika muuttaa takaisin lapsuuden kotiini. Ja samalla vähän haastavampiin ympyröihin raivaamisen suhteen. Ja sitä onkin sitten piisannut. Tämä on minulle hyvin henkinen prosessi ja pienetkin asiat voivat tuntua heti.

Tänään löyti muutama aarre ja haluankin jakaa sen tässä. Minulla oli lapsuudessa sellainen itsetehty joulukalenteri. Kalenteri oli kankainen ja siihen oli ommeltu taskuja. Muistan tehneeni sitä äitini kanssa. Kalenteri taisi olla käytössä pari vuotta ja aina se oli yhtä jännittävää aamulla kurkistaa mitä kalenterista löytyi. Minulle on kokonaan jäänyt unholaan yhtenä vuonna äitini kirjoittamat laput, joita hän jokaiseen luukkuun oli kaiken muun lisäksi laittanut. Ja tänään ne löysin. Luin ne kaikki ja halusin pitää itselläni muutaman, omasta mielestäni parhaimman. Vaikka en tuntenut lapuista rakkauden energiaa, olen saanut taas yhden todistuksen siitä kuinka äitini on minua rakastanut. Vaikka hän ei enää fyysisesti olekaan tässä ajassa, hänen rakkautensa ei katoa minnekään. Ja olen kiitollinen siitä.

"Nyt on K:lla riemu, ilo suuri, kun on lunta satanut ja pihalla lumimetsä suuri."

Kun pelko ohjaa

Joskus sitä tekee valintoja pelon kautta. Minä tein eilen niin, eikä se ollut hyvä juttu. Sitä ei pelon kautta tehtyjen valintojensa kautta välttämättä saa aikaan kuin pahaa mieltä. Rakkaus kuitenkin voitti minussa, jokin minussa käänsi asian rakkauden puolelle. Vaikka jouduin tuottamaan pettymyksen toiselle, tein kuitenkin oman tuntemukseni mukaan. Silloin kun kuntelee itseään, se on myös toiselle hyväksi.
<3

Sitä saa mitä tilaa

Niinkuin hyvässä ravintolassa ainakin.
Viitaten tuohon edelliseen päivitykseen, niin joskus on vaikea virittäytyä samalle taajudelle tunteen ja ajatusten tasolla. Aina ei ymmärrä niitä asioita, mitä elämässä ilmenee. Ai tällaistako mä tilasin...okei  =)

Omassa elämässäni olen ihmetellyt sitä häkkiä, jonka olen rakentanut. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet elää elämää jota haluan. Mutta oikeastaan, tiedänkö mitä elämältä haluan? Vai ohjaako minua pelko. Pelko siitä, että olen erillinen kaikesta, että olen yksin.  

Tunne siitä että on yksin, on vain harhaa. Emme ole koskaan yksin.

Joskus ei vaan ymmärrä...

...sitä mitä luo. Ne ajatukset, ne ajatukset. No aina voi kivuta ylöspäin.

Roina

Tai tavarat, tai esineet tai millä nimellä sitä sitten ikinä haluaakin kutsua. Olen alkanut siivota elämääni. Välillä tuntuu että se on yhtä sekamelskaa. Ja niin on ympäristökin. Mutta ympäristö on sitä mitä sinä olet sisältäkin. Niinhän se.


Tässä taannoin joku linkkitti facebookseinälle mielenkiintoisen artikkelin Tiede- lehden verkkosivuilta Rakastetun ei tarvitse turvata rahaan. Artikkelissa viitataan rahaan, mutta lopussa on osuvasti sanottu "Tutkijat uskovat, että tulokset auttavat ymmärtämään, miksi ihmiset saattavat pitää niin tiukasti kiinni hyödyttömistäkin tavaroista". Ja tämä on se pointti, mikä pätee omassakin elämässäni. Kun olen läpikäynyt tavaroita, läpikäyn samalla elämääni. Kun luovun jostain tavarasta, päästän samalla energiaa kiertämään.

Pitämällä jostain vanhasta ja hyödyttömästä tavarasti kiinni, pidän myös kiinni pelosta. Luopumalla siitä päästän elämääni rakkautta. Minä saan kaikkea sitä mitä minä tarvitsen. Se on astumista rakkauteen.

Olen huomannut kuinka se vaikuttaa. Muutosten ei tarvitse olla suuria, kun energia lähtee liikkeelle, rakkaudella.

Möykky

Joskus vain tuntuu joku käsittämötön möykky tai paino rinnassa. Se on jokin tunne, mutta siitä ei saa kiinni. Se tulee ja menee, ja se tulee uudestaan. Mikä se on?

Olen viime aikoina kuunnellut hyvin vähän radiota ja katsellut telkkaria. Jotenkin tuntuu että ne vain sekoittavat ajatukset.  Haluan päästä tunteeseen kiinni. Jossain joku on sanonut että vastaus löytyy hiljaisuudesta. Omassa elämässäni se tarkoittaa turhan taustahälyn karsimista  Joskus musiikki voi auttaa. Tämän kappaaleen avulla  minä pääsin yhteyteen tunteen kanssa.

Rakkaus on nyt.

Tajusin tässä vähän aikaa sitten, että olen tiedostamattani kieltänyt itseltäni rakkauden. En ole antanut rakkauden astua elämääni. Minut havahdutti eräs teksti. Minun on opeteltava hyväksymään itseni, koska rakkaus on voima, joka saa aikaan muutoksia. Olen siis armollinen itselleni ja hyväksyn sen keskeneräisyyden tunteen jota koen. Rakkauden aika on aina, se ei vaadi täydellisiä olosuhteita. Rakkaus ei ole sitten kun.

Mutta havaitsen tässä myös ristiriitaa tai jonkinlaisen aukon. Jos en tunne rakkautta juuri siksi että tunnen olevani keskeneräinen, en voi yhtäkkiä hypätä rakkauteen pelkästään tiedon avulla. Se pitää tuntea. Miten siis rakastaa itseään tuntien, että on keskeneräinen?

Olen lukenut erinäisiä elämänopas kirjoja ja tällä hetkellä minulle voimakkaimmin vaikuttava kirja on Esther ja Jerry Hicksin kirja Pyydä Niin Saat. Ne kirjat joita olen lukenut, kertovat kaikki melkeinpä samasta asiasta, mutta hieman eritavalla. Sinä luot ja olet sitä mitä ajattelet. Ensin on ajatus, sitten tulee tunne ja sen jälkeen se ilmenee fyysisessä maailmassa. Mutta ajatuksen ja tunteen täytyy kohdata. Tunne ja ajatus kulkevat siis käsikädessä.

Tunnemme tunteita laidasta laitaan, ääripäinä pelko ja rakkaus. Pelosta et voi suoraan hypätä rakkauteen vaan kohoaminen tunnetasolla tapahtuu asteittain. Siksi on tärkeää tunnistaa tunteensa, jotta voi kohdistaa ajatuksensa niihin ja kivuta ylöspäin. Värähtelemme sitä mitä tunnemme, olemme kuin antenneja universumissa.

Olen havainnut mitä tunnen, kohdistan ajatukseni siihen. Saan tunteen helpottamaan ja pääsen ylöspäin. Nostan värähtelyäni. Olen lähempänä rakkautta. Nyt.

Muutamina päivinä tässä minuun on vaikuttanut tämä biisi. Take That ja The Flood. Tässä sanat ja musiikki vaikuttaa. Jotain mahtavuutta tässä on, tunnen iloa ja vapautta! Olen kuin lintu joka on lähdössä lentoon! Videosta välittyy ilo!

Alku

Nyt se alkaa, tarinoita rakkaudesta. Tämä on tarina omasta kehityksestäni. Minulla on jo jonkin aikaa ollut halu kirjoittaa ja toivon että voin ajatuksillani ja esimerkilläni insipiroida myös muita astumaan rakkauden tielle.Saatan kirjoitusten lisänä linkittää musiikkia kertomaan tunteistani ja fiiliksistäni. Joskus joku kappale saa minussa liikkeelle energioita ja haluan jakaa ne. Se voi olla kappaleen musiikki, sanat tai kokonaisuus, joskus kappaleen esittäjä herättää tunteita. En välitä kuka kappaleen on tehnyt ja mihin tarkoitukseen, se voi olla tusinatavaraa tai ei-kaupallinen. Kun se herättää tunteita, liikuttaa energiaa, se on mainintansa ansainnut.