Tänään on olen laittanut taas energioita liikkeelle ja raivasin kitjahyllyn laatikoita. Olen jo aiemmin postannut turhasta tavarasta, roinasta ja haluan jatkaa sitä aihetta, koska se on itselle niin ajankohtainen.
Kaikki tämä tavaran raivaus alkoi minun omasta pikku asunnostani. Sitten tuli aika muuttaa takaisin lapsuuden kotiini. Ja samalla vähän haastavampiin ympyröihin raivaamisen suhteen. Ja sitä onkin sitten piisannut. Tämä on minulle hyvin henkinen prosessi ja pienetkin asiat voivat tuntua heti.
Tänään löyti muutama aarre ja haluankin jakaa sen tässä. Minulla oli lapsuudessa sellainen itsetehty joulukalenteri. Kalenteri oli kankainen ja siihen oli ommeltu taskuja. Muistan tehneeni sitä äitini kanssa. Kalenteri taisi olla käytössä pari vuotta ja aina se oli yhtä jännittävää aamulla kurkistaa mitä kalenterista löytyi. Minulle on kokonaan jäänyt unholaan yhtenä vuonna äitini kirjoittamat laput, joita hän jokaiseen luukkuun oli kaiken muun lisäksi laittanut. Ja tänään ne löysin. Luin ne kaikki ja halusin pitää itselläni muutaman, omasta mielestäni parhaimman. Vaikka en tuntenut lapuista rakkauden energiaa, olen saanut taas yhden todistuksen siitä kuinka äitini on minua rakastanut. Vaikka hän ei enää fyysisesti olekaan tässä ajassa, hänen rakkautensa ei katoa minnekään. Ja olen kiitollinen siitä.
"Nyt on K:lla riemu, ilo suuri, kun on lunta satanut ja pihalla lumimetsä suuri."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti