Rakkaus on nyt.

Tajusin tässä vähän aikaa sitten, että olen tiedostamattani kieltänyt itseltäni rakkauden. En ole antanut rakkauden astua elämääni. Minut havahdutti eräs teksti. Minun on opeteltava hyväksymään itseni, koska rakkaus on voima, joka saa aikaan muutoksia. Olen siis armollinen itselleni ja hyväksyn sen keskeneräisyyden tunteen jota koen. Rakkauden aika on aina, se ei vaadi täydellisiä olosuhteita. Rakkaus ei ole sitten kun.

Mutta havaitsen tässä myös ristiriitaa tai jonkinlaisen aukon. Jos en tunne rakkautta juuri siksi että tunnen olevani keskeneräinen, en voi yhtäkkiä hypätä rakkauteen pelkästään tiedon avulla. Se pitää tuntea. Miten siis rakastaa itseään tuntien, että on keskeneräinen?

Olen lukenut erinäisiä elämänopas kirjoja ja tällä hetkellä minulle voimakkaimmin vaikuttava kirja on Esther ja Jerry Hicksin kirja Pyydä Niin Saat. Ne kirjat joita olen lukenut, kertovat kaikki melkeinpä samasta asiasta, mutta hieman eritavalla. Sinä luot ja olet sitä mitä ajattelet. Ensin on ajatus, sitten tulee tunne ja sen jälkeen se ilmenee fyysisessä maailmassa. Mutta ajatuksen ja tunteen täytyy kohdata. Tunne ja ajatus kulkevat siis käsikädessä.

Tunnemme tunteita laidasta laitaan, ääripäinä pelko ja rakkaus. Pelosta et voi suoraan hypätä rakkauteen vaan kohoaminen tunnetasolla tapahtuu asteittain. Siksi on tärkeää tunnistaa tunteensa, jotta voi kohdistaa ajatuksensa niihin ja kivuta ylöspäin. Värähtelemme sitä mitä tunnemme, olemme kuin antenneja universumissa.

Olen havainnut mitä tunnen, kohdistan ajatukseni siihen. Saan tunteen helpottamaan ja pääsen ylöspäin. Nostan värähtelyäni. Olen lähempänä rakkautta. Nyt.

Muutamina päivinä tässä minuun on vaikuttanut tämä biisi. Take That ja The Flood. Tässä sanat ja musiikki vaikuttaa. Jotain mahtavuutta tässä on, tunnen iloa ja vapautta! Olen kuin lintu joka on lähdössä lentoon! Videosta välittyy ilo!